Hyvää iltaa (näin tylsästi tähän alkuun)!

Tästä pitäis tulla mun elämänhistorian ensimmäinen blogipostaus ja sehän on selvä että nyt päässä ei liiku sitten mikään. Ei YHTÄÄN mitään. Kaikenlisäks mua haukotuttaa mikä on ihan käsittämätöntä koska olen tällainen uniongelmainen. Kun tiedossa ois aikainen aamuherätys ja nappaan pari melatoniinipilleriä (niin siis ihan sitä laillista unihormonia ennenkuin joku alkaa muistella mielessään minkään laittomien random-nappien nimiä), ei sillä ole mitään vaikutusta. Nyt kun sitten sais valvoa ja se ois tietty toivottavaakin ettei tästä tulis ihan onneton tynkäpostaus, niin kyllä kummasti sänky houkuttelis. 

No se mun univaikeuksista, kiinnostaakin kaikkia kuin kilo paskaa. Siirrytään toiseen mielenkiintoiseen aiheeseen; minun blogiini ja sen sisältöön! Tää blogi-idea lähti ihan siitä että mulla on suunnaton tarve avautua aina pienistä arkisista asioista. Niinhän ne viisaatkin sanoo ettei saa padota ikäviä tuntemuksia sisälleen. Jos joku on lukenut Pasan ja Atpon "Eniten vituttaa kaikki"-kirjoja, tietää mistä puhun (ja jos ette ole lukeneet, suosittelen!!) ja mitä tyyliä mun blogini tulee edustamaan. Itse oon aina kokenut että suurella (tai pienelläkin) vitutuksen hetkellä ei oo mitään raivostuttavampaa kuin kommentit tyyliin "kyllä se siitä" ja "koita ajatella positiivisesti". Toivon hartaasti että joskus pääsen sanomaan tollaiselle ihmiselle samoin kun siltä on lähtenyt työpaikka alta, ukko/akka on häipynyt sen parhaan kaverin matkaan ja satiaiset vilistää alakerrassa. Joten jos joku asia tässä maailmassa vituttaa, oli se sitten maailmantalous, naapurin akka tai makuuhuoneessa surraava kärpänen jota ei saa tapettua koska se menee piiloon kattoplafondin sisäpuolelle, täältä löytyy taatusti toinen jota on ainakin kerran elämässä vituttanut juuri se sama asia! Ja nyt jos joku ajattelee että mä oon läpeensä negatiivinen ihminen, niin ei muuten pidä paikkaansa! Mulla on tapana sanoa että jokaisessa pilvessä on hopeareunus muttei se sitä tarkoita etteikö se pilvi ainakin hetken ehtis vituttaa! Tekopirteys pois ja angstataan kunnolla - nimittäin kun tarpeeks vituttaa, se alkaa jo naurattaa! 

Joten jos et pelkää mustaa huumoria tai kirosanoja (ne voimistaa komiasti painettua sanaa, puhuessa en niitä juuri harrasta) ja kaipaat kanssa-angstia paskan päivän päätteeksi, tervetuloa vaan lueskelemaan. Vitutuksen aiheet kun ei lopu maailmasta koskaan. 

PS: Tästä ei pitänyt tulla tynkäpostaus, mutta mua väsyttää ja se asia muuten ei nyt edes vituta (paitsi jos herään keskellä yötä enkä saa enää unta!)

ADJÖÖ JA HYVÄT YÖT!

-Ursula